Niin kuin rakkaat lajitoverini varmasti ymmärtävät, kauppalistan laadinta on äärimmäisen vastuullinen tehtävä - puhumattakaan jouluajan kauppalistan laadinnasta. Tämän vuoksi en jätä tätä tehtävää yksin palvelijoideni varaan, vaan vahdin ja tarkkailen tätä toimenpidettä tarkkaan. Palvelusneitoni julkesi nauraa oikean etutassuni asennolle; tyypillistä toimintaa ihmisolennolle, he kun eivät ymmärrä verryttelyn tärkeää merkitystä lihasten vetreyden kannalta!
On tärkeä muistaa, että ennen valvontatehtäviä on hyvä suorittaa hieman mielistelytoimenpiteitä. Tällöin palvelijat eivät ymmärrä, että heitä vahditaan (koska ihmisolennot harvoin pitävät siitä...), vaan he luulevat meidän osoittavan hellyyttä. Kyllä ihmisolentoja onkin helppo huijata! Itse olen pienestä asti havainnut parran siistimisen olevan oikein oiva mielistelykeino ja siitä on myös käytännön hyötyä. Pitää muistaa, että ihmisolennot ovat karvattomampia kuin me, eivätkä he tästä johtuen osaa hoitaa harvoja karvaisempia alueitaan yhtä taidokkaasti kuin me kissat. Eikä edes haittaa, vaikka palvelijanne ajaisivat partansa pois (kuten omani teki), sillä ihmisolentoihin menee ihan täydestä tämä esitys siitä huolimatta! Palvelijani ovat tirskuneet jotakin siitä, että en ole muka huomannut parran puuttumista, mutta vähänpä he tietävät!
Aamulla palveluneitoni heräsi mielestään erikoiseen ääneen. Minähän se vain olin, kömmin aamiaiselle liinavaatekaapista. Mikä siinäkin nyt muka on, ettei siellä saisi nukkua? Täydellinen kissan kauneusunille, voi sitä puhtaiden lakanoiden tuoksua! Jotakin tirskuntaa taas kuulin, palvelijani höpisivät jotakin "kaapista tulemisesta". Mikä tuossa oli sitten niin kuin se vitsi? Kysynpä vaan.
Terveisin,
Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti