Tytöt jäivät kiinni henuilusta!

Meillä hyvin harvoin henuillaan, eivätkä tytsyt pahemmin makoile kylki kyljessä. Tässä eräänä menneenä kauniina talvipäivänä havaitsin kuitenkin tytsyjen pesevän toisiaan - kerrankin sopuisasti (yleensä tilanne päätyy siihen, että tytsyt alkavat käydä jonkinlaista valtataistelua ja toinen poistuu suuttuneena paikalta). Pakkohan siinä oli kamera kiireesti napata käteen ja koittaa saada tilanne ikuistettua (tosin tytöt lopettivat henuilun heti havaittuaan kuvaamisen :D). Tässä nyt kuitenkin kuvasarja yrityksestäni ikuistaa tyttöjen hempeää puolta.

Ai mitä sä sillä kameralla oikein teet? Ei me mitään oltu tekemässä, ihan vain hetkeksi satuttiin pysähtymään sattumalta samaan paikkaan.

Älkää selittäkö! Minni, sun kauluris näyttää pestyltä.

Niin varmaan! Ei sitä mitään pesty oo. On se hyvä että sä saat ne uudet silmälasit pian. En mä jaksa tätä enää, mä lähden nyt.

Sulla ei kyllä ikinä oo ollut liian pitkä pinna...

Mina jäi paikalle hieman pöllämystyneenä tapahtumien saamista nopeista käänteistä...

Mutta pian juttua alkoi tulla senkin edestä...

Ootko sä nyt tyytyväinen? Ajoit pois mun kaverin!

Tässä vaiheessa kuvaaja poistui paikalta vaivihkaa kuin öinen varjo!

Ensi kerran parempaa onnea toivoen,

Johanna

Vauvakuulumisia

Palvelusneitomme on käyttäytynyt viime aikoina yhä oudommin ja oudommin - luulen hänen odotuksensa tiivistyneen näin viime metreillä niin suureksi, että ihmettelen kovasti miten hän kykenee selviytymään töistään ja muista ihmisten turhuuksista. Olen havainnut palvelusneitomme käyvän yhä uudelleen ja uudelleen koneellaan katsomassa kuvia Lumosta tai muista kissoista (hän on monta kertaa jäänyt kiinni kissablogien ja kissaloiden sivujen katselusta!). Annoin hänelle nyt sitten luvan julkistaa joitakin muutaman viikon takaisia kuvia Lumosta, koska hän niitä muutenkin tapittaa vähän väliä. Kuvissa Lumo on melkein yhdeksän viikon ikäinen. Alunperin muuton piti tapahtua 2.2., mutta Lumon sairastaman flunssan ja sen vuoksi siirtyneiden rokotusten vuoksi Lumo muuttaakin meille 10.2. Palvelusneitomme ehtii nyt sitten täpistä viikon pidempään! Hän on suunnitellut jo kananverkon kiinnittämistä portaidemme taustaan, ettei Lumo pääse tohkeissaan tippumaan portaista (niiden välit kun ovat avoimet). Katsotaan nyt, näemmekö palvelusneitomme vasaroivan vuokra-asuntomme portaita uusiksi. On se hyvä että meillä kissoilla on nämä ihmiset seuranamme kaikkine outouksineen, tässä saa sitten myhäillen seurailla näiden oudohkojen otusten hulluja tempauksia!

Talvikauluriinsa hihitellen,

Minni

Uusi pussieläinlaji löydetty!

Ihmiset ne jaksavat ihmetellä ja naureskella milloin mitäkin toimintaamme - ihan sama kuinka arkisia kissarutiineja sitä harrastaa, aina jostain kuuluu tirskuntaa! Mitä naureskeltavaa on esimerkiksi siinä, että halusin sijoittaa huolella vaalitut kiloni juuri sopivan kokoiseen paperipussiin? Minkä takia sen pussin olisi yhtään suurempi tarvinnut olla? Palvelijani naureskelivat, että "aina pitää yrittää tukkia liian pieneen paikkaan" mutta taaskin todistin näiden kurjien epäilijöiden olevan väärässä. Mahduinhan minä tähänkin pussiin! ...Tosin myönnettävä on, että ei pussissa mahtunut tekemään niitä monenlaisia venyttelyjä, joita yleensä makuullani harrastan, mutta olihan siinä rapinassa nyt kuitenkin tunnelmaa! Eikös se kompakti koko tuo sitä kotoisuutta?

Rapistellen,

Minni

Lämmössä loikoilua pakkasen paukkuessa

Kyllä näin talvella kelpaa loikoilla, kun on muistanut kasvattaa kunnon talviturkin! Ja itse tietysti varmistan paleltumattomuuteni pysyttelemällä visusti sisätiloissa kylmien ilmojen koittaessa - suosittelen kaikille tätä vaihtoehtoa! Kysehän ei - luonnollisestikaan - ole kissojen perättömästi huhutusta mukavuudenhalusta vaan huomavaisuudesta: Mikä voisikaan olla suurempi huomionosoitus ihmiseliöille kuin se, ettei heidän tarvitse lähteä ulkoilemaan kanssamme kylmään!

Patterin lämmössä makoillen,

Minni

Anna kissan kaikki kestää!

Pitkään aikaan emme ole saaneet päivittää blogiamme, kun meidän erinomaiset atk-taidot ja uskomattoman luotettavan muistin omaava palveluneitomme unohti blogimme käyttäjätunnuksen salasanan! Voi jestamandoo sanon minä, kyllä meillä kissoilla onkin sitten kestämistä!

Onneksi meidän perheeseemme piakkoin liittyvä vahvistus Neiti Lumo osaa ottaa rennosti näistä kaikista hermoja koettelevista tapahtumista huolimatta, kuten kuvastakin näkyy. Sain kuulla, että Lumon kotiutumista on siirretty muutamalla päivällä. Lumo oli flunssassa ja sen vuoksi ensimmäistä rokotusta ei voinut antaa aiottuna päivänä. Palvelusneitomme oli hieman pettynyt, mutta kiltisti hän kuitenkin siirsi talvilomaansa, jotta voi olla meidän kanssamme kotona ensimmäiset päivät - kuulemma meitä pitää vähän tarkkailla. Kukahan loppujen lopuksi tarkkaileekaan ja ketä? Mitä luulette?

Myhäillen,

Minni